Pitäisikö Ylen rahoitusta leikata merkittävästi – vai lopettaa koko Yle?

Ylen miljardiluokan budjetti on suoraan veronmaksajien kukkarosta ja silti se pystyy ainoastaan toitottamaan poliittisen korrektiuden mantransa. Miten se on demokratiaa, jos kansa ei pääse vaikuttamaan sisältöihin?

Eikö olisi jo korkea aika lopettaa Ylen verorahoitus ja muuttaa se tilauspohjaiseksi palveluksi? Maksa siitä, mitä katselet, eikä pakottaa maksamaan sisällöistä, joita et itse halua.

Ylen asema ’virallisena totuudenvälittäjänä’ kumpuaa ajatuksesta, että ilman julkista rahoitusta markkinavoimat ohjaisivat uutisointia liikaa kaupallisen hyödyn ehdoilla. Silti juuri Yleä on syytetty ’valtion propagandasta’. Miksi luotamme ainoastaan yhteen kanavaan pitämään vallan vahtikoiria kurissa? Ehkä ratkaisu ei ole leikkaukset vaan demokratian vahvistaminen: laajempi hallinto- tai valvontamalli, jossa sekä kansalaiset että poliittinen oppositio pystyvät vaikuttamaan Ylen linjaukseen.

Yle on vuosikymmenien ajan ollut suomalaisen kulttuurin vaalija: se on tukenut kotimaista elokuvaa, dokumenttia ja draamaa silloin, kun kaupalliset kanavat eivät näe niissä rahallista potentiaalia. Leikataan budjetista, ja riskinä on, ettei yksikään uusi kotimainen elokuva tai teatteridokumentti enää pääse valtakunnalliseen jakeluun. Onko verovaroilla turvattu taide sen arvoista, että pelkästään ihmiset päättävät, mikä saa radiossa soida tai tv:ssä näkyä?

Kukaan ei oikeasti halua ampua alas Ylen missiota, mutta budjettikeskustelu on melkein ainoa keino päästä siihen, että puolueet ja toimittajat lopettavat keskinäisen hyvä veli -kulttuurin. Jos verovaroja ei asetettaisi poikkeuksellinen määrä uutistuotantoon, olisiko Ylen toimitus todella niin riippumaton kuin väitetään? Leikkauspaketti voisi tehdä hyvää: se pakottaisi Ylen etsimään uusia kumppanuuksia, toimimaan tehokkaammin ja vapauttamaan tilaa pienemmille toimijoille.

Hehkuttakaa vaan Ylen ’laadukasta journalismin eetosta’, kunnes huomaatte, että sama uutisjuttu julkaistiin ensin Hesariin ja MTV:lle. Yle seuraa perässä. Mikä on sen lisäarvo?

Ihmiset istuvat vieläkin jumissa Ylen aamu-tv:ssä, vaikka maailma on mullistunut internetissä. Maksatteko te oikeasti 140 euroa vuodessa katsoaksenne tauotonta poliittista agendaa?

Yle on tullut liian tutuksi poliittisten eliittien yhteiseksi peilisaliksi: he tukevat toisiaan ja pitävät kansan näkemykset kurissa. Aika kaivaa vallan vaiheet auki!

Yle on suomalainen ’Big Brother’: se seuraa meitä sotkuisimmissakin kotioloissamme ja määrää, mitä me katsomme ja kuuntelemme. Onko se enää demokratiaa?”

Näytetäänkö koskaan Ylessä oikeasti vaihtoehtoisia näkökulmia? Jos leikkaamme budjetin, näemme ketkä totuuden sanovat ja ketkä vain puhuvat poliittista pehmeää propagandaa.

Yle on modernin Suomen Pyhä Lehmä – ylipainoinen, aggressiivinen ja täysin koskematon. Me ei enää eletä sodan jälkeisessä kansakunnassa, jossa yksi ääni yhdistää. Me eletään ajassa, jossa Yle tukahduttaa kaiken monimuotoisuuden ja esittää sen edistyksenä. Ja ironisinta on, että koko Ylen johto koostuu akateemisista vihervasemmistoeliiteistä, jotka istuu valkoisissa omakotitaloissaan ja moralisoivat meille ’väärinajatteleville’ mitä saa sanoa. Yle on pohjimmiltaan luokkasodan työkalu. Se ei puolusta kansaa, se puolustaa sitä samaa kaupungin kuplassa asuvaa keskiluokkaista perhettä, joka ei oo ikinä nähnykään toimeentulotukea, huumekauppaa tai syrjäytynyttä nuoruutta. Leikataan koko paska nollaan. Kattokoot intersektionaaliset kyyneltyneet kaupunkiprinssit Netflixiään.

Mua vituttaa että kukaan ei puhu siitä mitä tää oikeesti on: Yle on kulttuurimarxismin mekka. Tajuutteks te, että tää maa on valjastettu johonkin helvetin identiteettipolitiikan maailmanvallankumoukseen, ja se tapahtuu silmille ilman että kukaan edes tajuaa? Joka toinen ohjelma on joku vitun seksuaali- tai sukupuolivähemmistöteema. Joka toinen dokkari on ’valkoisten etuoikeuksista’. Jos sä näytät, kuulostat tai ajattelet valtavirtaa, sä oot väärässä. Tää ei oo journalismia. Tää on uusi kansankirkko, jossa woke on uusi kristinusko. Ja sä maksat sen verosta. Halusit tai et.

Te kaikki ootte vitun kujalla. Sekä ne jotka puolustaa Yleä ’kulttuurisena muistina’ että ne jotka huutaa ’woke-diktatuuria’. Totuus on: Yle ei ole kulttuuri, se on valhe. Se esittää olevansa moraalinen, mutta se on täysin riippuvainen poliittisista päättäjistä. Se esittää olevansa riippumaton, mutta sen ohjelmisto on pelkkä etelän diplomaattikerhon peilikuva. Yle ei suojele kansaa, vaan tuhoaa sen identiteetin silittämällä sen näkymättömäksi. Miksei meillä oo dokumentteja suomalaisesta köyhyydestä ilman sosiaalityöntekijän voice-overia? Miksei Yle tee ohjelmaa siitä, miten suomalainen mies menettää lapsensa oikeusjärjestelmässä? Miksei Yle tee ohjelmaa niistä, jotka vihaa tätä maata mutta käyttää sen veroetuja kuin buffet-pöytää? Vastaus: koska se ei palvele narratiivia. Polttakaa koko paikka maan tasalle. Ja rakentakaa tilalle uusi. Yksi, joka ei valehtele meille päin naamaa.

Yle on verovaroilla rahoitettu monopoli, joka tukahduttaa kilpailun. Onko reilua, että meillä on näin massiivinen julkinen toimija, joka samalla syö mainostuloja kaupallisilta medioilta?

Leikkaa rahoitus tai lopeta! Julkinen palvelu ei saa kilpailla bisneksellä, joka perustuu veronmaksajiin. Koulutus ja terveys ovat paljon tärkeämpiä prioriteetteja.

Yle on vain valtion propagandakoneisto. Ei mikään yllättävä, mutta kenen etuja se oikein ajaa? Miten varmistamme, että se ei vain vahvista hallituksen agenda?

Nykyään nuoret eivät käytä Yleä juuri ollenkaan. Miksi siis pumpata miljoonia sellaiseen, jonka yleisö siirtyy pois somesta ja suoratoistopalveluista?