Yle on vuosikymmenien ajan ollut suomalaisen kulttuurin vaalija: se on tukenut kotimaista elokuvaa, dokumenttia ja draamaa silloin, kun kaupalliset kanavat eivät näe niissä rahallista potentiaalia. Leikataan budjetista, ja riskinä on, ettei yksikään uusi kotimainen elokuva tai teatteridokumentti enää pääse valtakunnalliseen jakeluun. Onko verovaroilla turvattu taide sen arvoista, että pelkästään ihmiset päättävät, mikä saa radiossa soida tai tv:ssä näkyä?